Monilla liitoilla on vaikka kuinka titteleitä. Löytyy liittouman perustajaa, diplomaattia, värvääjää, sotavasaraa, puolustusministeriä, kylävahdin etsijää, foorumivastaavaa, oikeaa kättä, vasenta kättä, enkeliä, jumalaa, kommandoa ja vaikka mitä. Pyhässä tehtävässäni antaa ohjeita täydellisen liiton luomiseen, kirjoittelen siitä, mitkä näistä titteleistä ovat tärkeitä, mitkä turhia ja mitkä niiden tarkoitukset ovat.

Ei-kuvaavat tittelit

Monilla liitoilla on titteleitä, jotka eivät anna minkäänlaista kuvaa sen tarkoituksesta. Esimerkkejä löytyy “enkeli”, “kommando” ja vaikka mitä muita.

Näiden tarkoitus on hyvin usein olla ihan vain pelkkiä sisäpiirin vitsejä, kuten jotkut liitot, joissa jokaiselle jäsenelle annetaan sama titteli. Toisissa tapauksissa joku tyyppi vain ruinaa tarpeeksi kauan titteliä ja hänelle annetaan jokin, joilla ei ole mitään merkitystä. Monet sanovat, että minulta vain puuttuu huumorintaju, mutta oli syy mikä tahansa, olen näitä vastaan. Ongelma suuren määrän turhia titteleitä luomisessa on se, että se muidenkin tittelien hyöty (eli kertoa mitä kukakin tekee niille, jotka sitä tietoa tarvitsevat) katoaa. Ja joissain tapauksissa kun se ei ole selvää, onko jonkun tyypin nimeäminen vaikkapa kommandoksi ihan vitsi vai onko hänellä jokin oikeakin tehtävä.

Toinen vaihtoehto on näiden tarkoituksellisesti epäkuvaavasti nimeäminen. Eli nimetään joku jollain tietyllä nimellä, jonka merkityksen jäsenet ymmärtävät, mutta muille ei selviä. Tästä saavutettu suuri strateginen hyöty oOLETTEKO TE AIVAN IDIOOTTEJA?! Siis ei helekettu taas kerran.

Liiton tittelit on näkyvillä kaikille, juuri että myös liiton ulkopuoliset tunnistaisivat ne. Jos teillä on jotain, jonka tehtävän haluatte pitää salassa niin kertokaa siitä foorumeilla, irkissä, allyspämmillä… Miten tahansa. Jos ette saa tällä tavalla jäseniänne kiinni niin jotain on vialla.

Ja kyllä ne tittelit saadaan selville, jos huvittaa. About helpoin mahdollinen asia myyrätä on, että mitä jonkun apina-aivon titteliin oikeasti sisältyy. Toisaalta… Ei niin, että nämä teidän salaiset tehtävänne ketään ulkopuolista kiinnostaisivatkaan. Joten jospa pidettäisiin ne tittelit kuvaavina, jookosta?

Ja kuvaaviinkin saa liiton tyylin mukaan, koska vaikkapa puolustushirvi ja alfahirvi toimivat aikanaan hirvareilla ihan hyvin titteleinä.

Puolustusministeri

Puolustusministeri on oikeasti ihan kätevä virka, jonka tehtävä muuttuu pelin edetessä. Tämä virka on siitä mielenkiintoinen, että se olisi täysin turha, mikäli kaikki pelaajat olisivat hyviä. Tämä ei kuitenkaan missään liitossa pidä paikkaansa, joten tämä virka on hyödyllinen.

Toisin kuin monet olettavat, puolustuministerin tehtävä ei ole valvoa ja järjestää pakituksia. Jos pelaaja ei itse osaa tai jaksa tätä hoitaa, ei hän ansaitse pakitustakaan. Lisäksi useammalta servulta isoissa liitoissa virkaa hoitaneena voin kokemuksesta sanoa, että on aika v-mäistä koittaa pakittaa pelaajaa, joka itse ei ole paikalla ja jonka kylävahdit eivät ole paikalla ja koittaa arvuutella “Onkohan sinne nyt tulossa hyökkejä…? Onkohan siellä viljaa…? Heittäiskö joku IGM:ää jos huomaisi joukkojensa alkavan kuolla nälkään…?”. Toinen ongelma on, että kun liitto on isompi, voi pakituksia olla pari kolme meneillään kerrallaan ja yksi henkilö ei voi mitenkään tehokkaasti hoitaa kaikkia. Tilanne voimistuu sodan aikana.

Sen sijaan, puolustusministerin tehtävä on jättää micromanagementti muille ja valvoa itse laajemmin, että asiat ovat kunnossa. Suurin osa puolustuministerin tehtävistä on täydellisessä, BG-pohjaisessa liitossa pääosin taisteluryhmien johtajilla, joista kaikki tietävät heidän ryhmäläistensä ja ryhmänsä puolustuskyvyn ja osaavat koordinoida sitä. Tällöin viranhaltijan tehtävä on lähinnä valvoa yleisesti, että tilanne on kaikissa BG:issä ihan hyvällä mallilla ja että BG:iden johtajat ovat tilanteen tasalla. Niissä liitoissa, joissa systeemi ei toimi aukottomasti (=kaikki liitot, joissa olen ikinä ollut) laskeutuu suurempi osa asioista puolustusministerille ja hänen kannattaa hankkia muista siivistä apulaiset.

Puolustusministerin kuuluu huomata liian usein hyökkäysten kohteeksi joutuvat, eli jos parin päivän välein näkyy, että samalta pelaajalta joku ryöstää jotakin. Tehtävän osa on myös varmistaa tai pitää huolta, että kyseisen taisteluryhmän pomo varmistaa, että asialle tehdään jotain. Oli se sitten kyseisen henkilön pakitus, kylävahdin hommaus tai potkiminen ulos liitosta epäaktiivisuuden vuoksi.

Puolustusministerin kuuluu antaa ohjeet puolustuksen määrästä, eli kertoa paljonko sitä pakituskykyä pitäisi löytyä ja kuinka paljon pitää tulla itseltään ja kuinka suuri osa lähiseudulta. Tämän kannattaa olla pelkkä guideline, että erikoistuneemmatkin järjestelmät toimivat. On turha vaatia ison nyrkin tehnyttä tyyppiä verolle puolustuksen puutteesta jos vieressä taas on täysin pakitukseen keskittyvä pelaaja. Tärkeää vain on, että niissä kahdessa pelaajassa on yhteensä sekä pakitus-, että hyökkäysvoimaa kahden pelaajan edestä.

Puolustusministerin kuuluu päättää ketä pakitetaan, mikäli kohteita on enmmän, kuin liitolla resursseja.

Puolustusministerin kuuluu vastata yhteistyöstä muiden liittojen kanssa eli olla se, jolle liittolaiset voivat lähettää viestiä “Auttaisitteko ton pakituksessa” ja joka sitten välittää eteenpäin tiedon asiaankuuluville ja myös, että paljonko kannattaa lähettää ja paljonko jättää itselle.

Lopuksi, puolustusministerin kuuluu päättää strategiasta sotatilanteessa. Tähän kuuluuvat päätökset kuten “Pakittakaa kaikki minkä pystytte” tai “Pakittakaa vain pultilliset hyökkäykset ja väistäkää muut” tai “Pakittakaa vain pultilliset hyökkäykset ja vain pelaajilta, joilla on yli 200 pulttia. Säästetään nyt kaksi päivää niin paljon kuin pystytään.” tai “Älkää pakittako keitaita tai 6c:itä, joista ei ole tehty joukkoja”. Lisäksi tähän kuuluu päättää, paljonko tärkeisiin kohteisiin (rajalle, pomoille, jne.) kannattaa pistää pysyviä pakkeja ja paljonko pitää aina löytyä läheltä hätäavuksi. Tähän kuuluu myös varmistaa, että kaikilla alueilla on pikaisten tarpeiden varalta riittävästi solttuja lähtövalmiina.

Sotavasara

Sotavasara tai hyökkäysministeri on hyvin puolustusministerin tyylinen tehtävä.

Sotavasaran ei kuulu vastata jokaisesta hyökkäyksestä, edes useamman pelaajan yhteisoperaatiosta. Tämän kuuluu hoitua pelaajien omalla aktiivisuudella.

Sen sijaan, sotavasaran kuuluu varmistaa, että kaikilla alueilla on paitsi muutama hyökkäysvoimainen pelaaja, myös tarpeeksi pultteja, että kylä saadaan tuhottua pienessä ajassa.

Lisäksi sotavasaran kuuluu sotatilassa varmistaa, että kaikilla alueilla saadaan aikaan etenemistä ja puuttua asiaan, ellei saada. Sotavasaran pitää olla myös tietoinen eri alueiden tärkeimmistä kohteista ja osoittaa niitä pelaajille.

Sotavasaran kuuluu myös järjestää tarpeen tullen isoja yhteisoperaatioita (eli koko liiton hyökkäystä eri kohteisiin kerralla) ja vastata yhteisoperaatioista muiden liittojen kanssa, mitä hyökkäyksiin tulee.

Sekä sotavasaran, että puolustusministerin on tärkeää olla liiton muun johdon kanssa kokoajan tietoisia liiton diplomaattisista suhteista, että he voivat antaa neuvonsa liitolle tietäen itse, mitkä sodat ovat todennäköisiä uhkia ja mitä liittoja kannattaa auttaa ja mitä ei. Yksi hyvin organisoitu yhteisoperaatio toisen liiton kanssa voi olla parempi asia kuin kuukauden keskustelut, mutta operaatio ryssittäessä voi se pahimmillaan pilata liittolaisuuden.

Värvääjä

Värvääjä tai rekry tai jotain vastaavaa on jälleen titteli, jonka monet ymmärtävät väärin. Se on silti ihan hyödyllinen.

Alkuvaiheessa värvääjän tehtävä on etsiä vaikkapa top 40 ulkopuolella, mutta top 80 sisäpuolella olevista liitoista siedettävät pelaajat ja heittää heille rekryviestiä, että liitto kasvaisi. Liiton siirtyessä top 20 tai edes top 40 ryhmään, pitäisi kuitenkin valta-osan laadukkaista jäsenistä pikkuhiljaa tulla hakemalla itse liittoon eikä jostain rank 67 liitoista kutsuttuna - etenkin kun noille on jo aiemmin lähtenyt kutsu. Tässä vaiheessa rekryn tehtävä muuttuu.

Rekryn ei kuulu vain ja ainoastaan katsoa hakemuksia läpikään, sillä sen voisi tehdä johtokin vaivatta. Ei millekään liitolle tule niitä niin paljoa, että johdolta menisi ihan tuhottomasti aikaa vilkaista “Minkäs kokonen pelaaja… ok… Defu- ja offirankit… ok… Onko fiksun oloinen hakemus? No okke.” mutta aikaa menee myös siihen, että katsoo mihin siipeen (mikäli ne on jaettu satunnaisesti, kuten eräässä aiemmassa liitto-entryssäni ehdotin myyriä vastaan suojautumiseksi) ja mihin taisteluryhmään uusi tulokas pistetään, sekä pitää huolta, että hän saa oikeille alueille pääsyn foorumeilla, lukee ne tärkeimmät threadit ja ilmoittautuu uuden BG:nsä pomolle. Yleisestiottaen, tyypin tuominen liittoumaan. Tähän voi kuulua myös taisteluryhmien uudelleenorganisointia, jos jokin kasvaa liian suureksi.

Rekryn kontolle voi vierittää myös huolenpidon siitä, että turhat jäsenet potkitaan liitosta.

Eli alun jälkeen rekry muuttuu organisoijaksi ja kuten puolustusministerin kanssakin, on mikromanagerointi ruma sana. Rekryäjiä ei kannata olla yhtä enempää, sillä alussa siitä tulee ihan turhaa organisointivaivaa (”Keille sä oot jo lähettänyt kutsun?”) ja myöhemmin kun homma muuttuu enemmän organisoinniksi, useampi kokki sotkee soppaa.

Diplomaatti

No, diplomaatti nyt on aika itsestäänselvä titteli, että muilla liitoilla on joku johon ottaa yhteyttä rauhoista, liitoista, jne…

Merkittävin asia näistä sanottavaksi on, että näihin tehtäviin pistetyt ikävän usein eivät oikeasti sovellu niihin yhtään. Jotain perustajan kavereita tai ensimäisiä “hei mä voisin vaikka mennä diplomaatiks oon hyvä siinä ja vois olla kiinostava :)” tyyppejä päästetään tähän. Sitten huomataan näiden olevan epäaktiivisia tai surkeita, otetaan muitakin siihen ja pahimmassa tapauksessa kaikki menee pieleen kun kolme diplomaattia neuvottelevat keskenään siitä mitä tehdään, sopivat omiaan ja joutuvat odottamaan toistensa mielipiteitä saamatta mitään aikaan.

Useimmiten kaksi hyvää ja aktiivista diplomaattia on vielä isoissakin liitoissa varsin sopiva määrä. Kolmen yläpuolelle ei pitäisi koskaan joutua, vaikka siipiä olisi 5.

Sano mua johtajaks

Yksi useissa liitoissa oleva virka on johtaja/jumala/perustaja/jotain muuta kikkeliä pidentävää.

Totta puhuen tämä on virkana totaalisen huono asia. Usein nämä useammat johtajat ovat kaikki siinä virassa vain, koska he ovat vanhempia tuttuja ja haluavat yhdessä perustaa liiton, jossa kumpikaan ei ole toisen alamainen. Tämä kuitenkin johtaa oman kokemukseni mukaan varsin usein siihen, että pomot aikaa myöten riitautuvat jostain asioista.

Lisäksi, tämä saattaa vielä toimia kahdella tai kolmella tyypillä, mutta jos johtoa on pari lisää niin se johtostatus alkaa nousta päähän ja kaikesta halutaan päättää ylimmän johdon kesken, vieden taisteluryhmien johdoilta (eli niiltä tyypeiltä, jotka tuntee omien alueidensa asiat, kyvyt ja pelaajien toiveet parhaiten) valtaa pois, joka ei ole koskaan hyvä asia. Toinen vaihtoehto on, että ne eivät vie ja sitten vaikka 60 jäsenen liitto päättää kaikesta kahdeksan BG-johtajan, kolmen diplomaatin, sotavasaran, puolustusministerin, rekryn ja kuuden johtojäsenen, jolloin kolmannes koko pirun liitosta on sitä “johtoa”. Tässä tilanteessa ei enää yksittäisen johtajan sana paljoa paina.

Homma ei vaan toimi, jos johtoa on liikaa. Kaikista hölmöintä se on jos kaikilla johtajilla on vielä siitä kertovat tittelinsäkin. Eli jos teidän on ihan oikeasti pakko rampauttaa se liittonne kutsumalla jokaista Esaa ja Anttia johtajiksi, antakaa ainakin vain parille se virallinen titteli ja pitäkää muut vähän epävirallisemmin neuvonantajina.

Foorumi-, IRC- ja kylävahtivastaavat

Itselleni tulee heti kolme hallinnollista tehtävää mieleen. Joku vastaamaan siitä, että kaikilla on kylävahti ja tietämään kuka kenenkin kylävahti on (todella tarpeellinen tieto välillä, kun joku ei ole online). Toinen vastaamaan siitä, että irkissä on vain sinne kuuluvaa porukkaa ja kolmas tekemään sama foorumitunnuksille. Lisääkin varmasti keksisi, jos niitä hetken miettisi.

Nämä hallinnolliset tehtävät ovat kuitenkin vain askareita, joita jonkun täytyy (tai no, kannattaa) hoitaa. Niiden haltijoilla ei ole tehtävän itsensä takia mitään syytä olla suurta painoarvoa liiton johtamisessa, eikä niiden tekijöitä tarvitse kertoa muille. Siksi nämä on parempaa vain mainita foorumeilla ja jättää muuten askareiksi, ilman virallista titteliä liiton kuvauksessa. Samoin tästä voi jättää pois taisteluryhmien johdot ja veronyrkit.

Vähemmän on enemmän

Titteleissä määrä ei korvaa laatua. Mitä enemmän titteleitä, sitä pienemmäksi jokaisen arvo ja informatiivisuus laskee. Paitsi ulkopuolisen silmin, laskee myös tittelin arvo liiton sisällä. Jos puolustusministereitä on useita, kukaan ei tiedä keltä kysyä milloinkin asioita ja liitto hämmentyy ja alkaa toimia omiaan, mikäli puolustusministerit ovat eri mieltä asioista.

Vastaava tilanne on diplomaattien kanssa. Kaikkien diplomaattien kuuluu tietää asioista, joita muut ovat sopineet muiden liittojen kanssa. Diplomaatit eivät voi sanoa ristiriitaisia asioitakaan.

Ideaalitilanteessa mitään virkaa ei täytetä enempää, kuin on tarvetta. Puolustusministerin ja sotavasaran virkoihin ei tarvita yhtä henkilöä enemmän (joskin he saattavat pyytää jonkun avustamaan muista siivistä), sillä suurin osa heidän työstään on yleisiä ohjeita, joita pelaajien ja taisteluryhmien pomojen on sitten osattava noudattaa. Rekryjä ei tarvita ainakaan alun jälkeen yhtä enempää, sillä heidän työnsä ei ole kiireellistä (ei haittaa, vaikka hakemukseen vastattaisiin seuraavana päivänä). Diplomaatteja on hyvä olla isoissa liitoissa myöhemmin kaksikin, koska kiireellisiä tilanteita voi tulla vastaan ja on hyvä, että suurimman osan ajasta joku on online.

Täydellinen liitto

Täydellisessä liitossa olisi minun käsitykseni mukaan viiden hengen ylin johto, johon kuuluu johtaja, rekry, puolustusministeri, sotavasara ja kaksi diplomaattia. Tällä ryhmällä olisi tittelit liiton kuvauksessa.

Seuraavana asteena tulisi BG-johto, johon tulisi jokaisen taisteluryhmän johto, elikkä noin yksi kymmenestä jäsenestä.

Näiden alapuolella sitten rivijäsenet, joilta kysyttäisiin asioita ajoittain foorumiäänestyksillä, mutta pääosin niin, että jokainen BG-johtaja edustaisi oman taisteluryhmänsä pelaajia.